LPS 1175 vs EN 1627: aitastandardit selitettynä

TL;DR. LPS 1175 on aikaperusteinen standardi aidoille, porteille ja perimetrirakenteille. EN 1627 koskee ovia, ikkunoita ja julkisivuja. Standardit eivät korvaa toisiaan, ja aitahankkeissa oikea valinta on lähes aina LPS 1175.

Kun kriittisten kohteiden fyysistä suojausta arvioidaan, vastaan tulee kaksi standardia: LPS 1175 ja EN 1627. Molemmat puhuvat murtosuojauksesta, mutta ne eivät tarkoita samaa asiaa eivätkä sovellu samaan käyttöön. LPS 1175 on aitoja, portteja ja perimetrirakenteita varten. EN 1627 koskee ovia, ikkunoita ja julkisivurakenteita.

Sekaannus on yleinen erityisesti hankesuunnittelussa, jossa molempia standardeja saatetaan vaatia ilman, että niiden roolit on selvitetty. Tämä artikkeli avaa, mihin kumpaakin käytetään, miksi aitastandardit poikkeavat ovista ja ikkunoista, sekä miten standardi valitaan kohteeseen oikein.

Mikä on LPS 1175

LPS 1175 on brittiläisen Loss Prevention Certification Boardin (LPCB, osa BRE Globalia) kehittämä murtosuojausstandardi. Sen ydin on aikaperusteinen luokittelu: rakenteen on kestettävä määriteltyä työkalusettiä määritellyn ajan.

Luokittelussa on kaksi akselia:

• Työkalusetit A, B, C, D, E, F, G, H, alkaen kevyistä käsityökaluista ja edeten ammattimaisiin sähkötyökaluihin ja raskaisiin murtovälineisiin.
• Kestoajat 1, 3, 5, 10, 15, 20 minuuttia.

Yhdistelmä ilmoitetaan muodossa B3, C5, D10 ja niin edelleen. Mitä korkeampi kirjain ja mitä pidempi aika, sitä järeämpi suojaus.

LPS 1175 on käytännössä ainoa tunnustettu aikaperusteinen standardi aitojen, porttien ja muiden perimetrirakenteiden murtosuojaukselle Euroopassa. Se on käytössä laajasti energialaitoksissa, datakeskuksissa, vesihuollon kriittisillä alueilla, sotilas- ja viranomaiskohteissa sekä logistiikan riskikohteissa.

Tärkeintä standardissa on, että se mittaa nimenomaan aikaa, jonka ammattimainen tunkeutuja tarvitsee läpäistäkseen rakenteen. Tämä on suojaussuunnittelun kannalta käyttökelpoinen luku, koska se kytkeytyy suoraan vasteaikaan: kuinka paljon aikaa vartijoilla, valvonnalla tai viranomaisilla on reagoida ennen kuin alueelle on päästy.

Mikä on EN 1627

EN 1627 on eurooppalainen standardi, joka koskee ovia, ikkunoita, luukkuja, verhoja ja muita rakennuksen julkisivun aukkoja. Se luokittelee rakenteet resistanssiluokkiin RC1 (kevyin) … RC6 (raskain).

RC-luokat on määritelty seuraavasti, lyhennettynä:

• RC1, RC2: kevyt fyysinen voima, kevyet käsityökalut
• RC3, RC4: lisätyökaluja ja kasvavaa rasitusta
• RC5, RC6: ammattimaiset sähkötyökalut, pitkät rasitusajat

EN 1627 on tarkoitettu nimenomaan rakennuksen vaippaan: ulko-ovet, ikkunat, parvekkeiden ovet, lukitut huoneet, kuori ja sisäänkäynnit. Se testaa rakenteen kykyä kestää murtoyritystä rakennuksen ulkokuorella.

EN 1627 ei sisällä testimenetelmää aitarakenteille. Sitä ei myöskään suunniteltu siihen.

Miksi EN 1627 ei sovellu aitoihin

EN 1627:n testit on rakennettu oletukselle, että suojattava rakenne on suljettu pinta: ovilehti, ikkunalasi, oven karmi. Aita ei ole tällainen rakenne. Aidan tarkoitus ei ole olla ehjä pinta vaan rajata aluetta ja viivyttää tunkeutumista.

Lisäksi aita käyttäytyy eri tavalla kuin ovi:

• Aitarakenteet ovat pitkiä, kymmeniä tai satoja metrejä. Yhden pisteen läpäisy avaa koko alueen.
• Aitaa hyökätään tyypillisesti pinta-alaa hyödyntäen: kiipeämällä, leikkaamalla, kaivamalla, repimällä.
• Aitaa arvioidaan ulkoa kohti sisälle, mutta usein myös sisältä ulos (vandalismi, pakeneminen).
• Aitarakenteen kestävyys riippuu paitsi paneelista myös pylväiden ja kiinnitysten kestävyydestä.

LPS 1175 testaa nämä asiat. EN 1627 ei.

Jos hankkeessa nähdään spesifikaatio, jossa aitastandardiksi on kirjoitettu RC3 tai RC4, kyse on lähes aina virheestä. Oikea standardi aitoihin on LPS 1175.

Entä ASTM F2781

Yhdysvalloissa vastaavaa aikaperusteista aitastandardia edustaa ASTM F2781, joka luokittelee perimetriaitoja niiden viivytysajan perusteella. Logiikka muistuttaa LPS 1175:tä, mutta testimenettely, työkaluvalikoima ja luokitteluskaala poikkeavat.

ASTM F2781:n luokat ovat ASTM Class 1, 2, 3, 4, joissa ylemmät luokat tarkoittavat raskaampaa viivytystä. Eurooppalaisessa kontekstissa standardi ei ole laajasti käytössä, mutta sitä saatetaan vaatia yhdysvaltalaisten yritysten tai monikansallisten organisaatioiden kohteissa.

Käytännössä eurooppalaisessa hankkeessa LPS 1175 on se standardi, johon kannattaa tähdätä. Se on tunnettu, käytössä viranomaispuolella ja kytkeytyy CER-lain mukaiseen riskiperusteiseen arviointiin.

Miten valita aitastandardi kohteeseen

Lähtökohta on kohteen riskiarviointi. Aitastandardit kuten LPS 1175 eivät ole itseisarvo, vaan väline kuvata vaadittua viivytysaikaa.

Käytännön valintaohje:

1. Tunnista kohteen luonne. Onko kyseessä rakennuksen vaippa (ovet, ikkunat, julkisivu) vai aluerajauksen perimetri (aidat, portit, puomit)?
2. Vaipparakenteet: EN 1627 RC-luokituksella.
3. Perimetrirakenteet: LPS 1175 -luokituksella, jos kohteessa on aikavaade.
4. Riskitason määrittely: matalan riskin kohteissa luokituksia ei välttämättä tarvita, vaan riittää aluesuojauksen taso 1 tai 2 -tyyppinen ratkaisu. Korkean riskin kohteissa, kuten CER-lain piirissä olevissa kriittisissä toimijoissa, taso 3 ja LPS 1175 ovat lähtökohta.
5. Yhteensopivuus muuhun turvallisuusjärjestelmään: standardi ei korvaa kameravalvontaa, kulunvalvontaa tai hälytysjärjestelmiä. Se on yksi kerros.

Standardin valinta ei tapahdu erillään muusta suunnittelusta. Aikavaateen pituus määritellään sen perusteella, kuinka kauan muu turvallisuusjärjestelmä tarvitsee aikaa reagoida. Tämä on syy, miksi LPS 1175 -luokat on ilmaistu minuutteina.

Suunnittelijat löytävät tarkemmat tuotetiedot ja luokitukset suunnittelijoiden materiaalipankista. Tutustu myös panssariverkkoaita-mallistoon, jossa on saatavilla eri suojaustasoja.