Osana isäviikon ohjelmaa haastattelimme yhtä Pur-ait Oy:n palveluksessa työskentelevistä isistä. Kyselimme hänen kokemuksiaan isyyslomasta ja työn ja perhe-elämän yhdistämisestä. Haastateltavaksi suostui yrityksemme hitsaaja, 33-vuotias nelilapsisen uusperheen isä Mikko Leppä.

Kertoisitko perheesi kokoonpanosta?

Perheeseeni kuuluu tällä hetkellä 28-vuotias avopuoliso, hänen 9- ja 7-vuotiaat tytöt, ja meidän yhteinen poika, joka on kohta 6kk. Aikaisemmasta parisuhteesta mulla on 5-vuotias tyttö, joka on meillä joka toinen viikonloppu. Avopuoliso on nyt hoitovapaalla. Olin 27-vuotias kun ensimmäinen lapseni syntyi.

Mikä huolestutti sinua ennen ensimmäisen lapsesi syntymää? Entä nyt kun lapset ovat jo vanhempia?

Kyllä varmaan sitä taloudellista tilannetta eniten mietti ja tulee mietittyä edelleen, varsinkin kun perhe kasvanut hiljalleen isommaksi. Että miten saa perusasiat mahdollistettua ja sitten ne muut asiat, kuten harrastukset jne.

Millainen isä haluaisit olla?

Haluaisin että ekana niille tulisi mieleen hauska. Nauramista ja rentoa meininkiä tarvitaan, siihen olen pyrkinyt. Vaikka huolia on, niin ei niitä todellakaan tarvitse koko ajan miettiä. Huumorin kautta.

Entä millainen on huono isä?

Mielestäni huono isä tuudittautuu siihen, että jossain dokumentissa ilmenee olevansa isä. Ei se ainakaan minulle riitä. Yhdessä tekemisestä/olemisesta se kaikki koostuu.

Mikä on parasta isänä olemisessa juuri nyt?

Vanhempien lasten kanssa on hienointa varmaankin, että juurikaan ei ole rajotteita tekemisten suhteen. Osaavat jo arvioida itsekin, miten kannattaa toimia erilaisissa paikoissa.  Ja nyt kun mulla on taas pieni lapsi, niin huomaan kuinka aikaisempi kokemus tyttäreni hoitamisesta auttaa tässä kaikessa. Kumppanillakin on kaksi lasta, joten talossa on tietotaitoa lapsista ja se näkyy siinä että asiat on aika helppoja, ainakin tällä hetkellä. Parasta on se etuoikeus että on ylipäätään saanut mahdollisuuden tulla isäksi.

Mitä odotat eniten tulevaisuudessa?

Voi kuulostaa vähän hassulta, mut kyllä tietyllä tavalla odotan sitä että mun lapset on aikuisia. Että mä vanhana pappana näen kun ne kurvaa omalla autolla mun pihaan ja tulee käymään. Jo tässä vaiheessa sitä miettii että se on varmaan todella mukavaa. Mulla on nyt kokemusta tästä  vaiheesta, kun lapset on vauvoja, taaperoita ja koululaisia. Siitä mulla on jo tietoa, niin ehkä mä katson sitten sinne mistä mulla ei ole vielä kokemusta. En mä teiniaikaa odota, mua pelottaa se jo nyt, mutta sitten kun ne on parikymppisiä ja on jo vähän järkeä päässä, niin ehkä mä odotan sitä.

 Mitä puuhaat mieluiten lastesi kanssa?

Se on aika moniulotteista että mitä ne keksii, ne on paljon parempia keksimään tekemistä kuin mä. Niin päin se menee.  Kaikkea mahdollista yritetään olla mukana puuhailemassa.

Oletko pitänyt tai aiotko pitää isyysloman tai perhevapaata?

Pidin isyysloman molempien omien lasten syntyessä. Veikkaan että en perhevapaata pidä, ihan koska äidin kanssa on varmaan parempi olla ja hän tykkää asemastaan tällä hetkellä, siitä että saa olla lasten kanssa. Mulla ei ole mitään syytä mennä sekoittamaan sitä pakkaa. Ja viihdyn itse tosi hyvin töissä, niin ei sieltäkään suunnasta tule tarvetta siirtyä vapaalle. Tämä toimii hyvin meillä.

Ensimmäinen isyysloma oli aika raskasta tietyllä tavalla, heräillä yöllä monta kertaa ja yrittää olla niin paljon apuna kuin pystyy. Ei välttämättä ole niin nautinnollista sinänsä ensimmäistä kertaa isäksi tulijalle, kun ei tiedä mistään mitään ja kaikki tuntuu vähän stressaavalta. Toki siitä yrittää nauttia, mutta ei se joka hetki välttämättä ole mahdollista. Toinen isyysloma on ollut ihan erilainen. On pystynyt nauttimaan kun on ollut valmiimpi, vähän vanhempi ja on vähän kokemusta jo. Sitä vaan yrittää olla lähinnä äidille avuksi, kun hän on siinä sen synnytystyön tehnyt.  Kyllä se mulla oli isoin syy jäädä isyyslomalle, että voin auttaa puolisoa toipumaan. Että hän saa paremmat mahdollisuudet jaksaa, ja ettei univelkakierre lähde heti ihan älyttömäksi.

 Miten ympäristösi suhtautui isyyslomalle jäämiseen? Oliko itselläsi ennakko-oletuksia?

Kyllä se on ollut oman lähipiirin oletus että jään isyyslomalle, silleen että kysellään millon sä jäät. Itse asiassa en ole itsekään kuullut että joku ei olisi jäänyt isyyslomalle. Se on ihan yleistä, sitä odotetaan.  Perhevapaalle jäämisestä taas ei ole lähipiirissä kokemusta. En kyllä itse pidä sitä millään tavalla outona, enemmänkin hienona. Lähtökohtaisesti miehet ei sitten ehkä jaksa sen tyyppistä rasitusta niin hyvin kuin äidit. Jos jäisin perhevapaalle, lähipiirissä oltaisiin varmasti aidosti yllättyneitä, mutta en usko että sitä nähtäisiin negatiivisena. Siitä saisi varmaan jopa sellaista hiljaista kunnioitusta, että toi pystyy tuohon.  Se on kuitenkin niin kokonaisvaltaista se pienen lapsen kanssa oleminen, ja vähän isommankin, kun se on koko päivä, aamusta iltaan. Kahvitaukokin on kaikkea muuta kuin rauhallinen kotona. Riippuu tietysti lapsesta. Äitien arkea ei ole syytä kyllä vähätellä minkään vertaa.

Miten perheenne arki on järjestetty vanhempien työssäkäynnin ympärille?

Hoitovapaalla ollessaan puoliso vie vauvan kanssa perheen koululaiset kouluun ja yrittää olla vastassa myös. Normaalitilanteessa molemmat aikuiset ovat vielä töissä kun koululaiset tulevat kotiin.

Huolehditko työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmista etukäteen?

En huolehtinut, minulla työt eivät tule kotiin.

Mitä esteitä tai hankaluuksia olet kokenut työn ja perheen yhteensovittamisessa? Onko työnantaja joustanut tarpeeksi?

En ole kokenut hankaluuksia. Meillä on kuitenkin aina sama työvuoro, niin pystyy luomaan sapluunan ja ei tule hirveästi yllätyksiä, on aika vakaata. En koe sitä ainakaan niin. Olen tyytyväinen siihen missä molemmat, työ ja perhe, nyt on. Työnantaja joustaa kyllä jos pitää lähteä hakemaan sairasta lasta. Äärimmäisen harvoin, koska se on yleensä lasten äiti joka ne hakee, mutta pari kertaa olen lähtenyt. Täällä ymmärretään ja joustetaan, ei mitään ongelmaa. Perheet ja lapset ei ole yleinen puheenaihe työntekijöiden kesken, en edes tiedä kaikkien työntekijöiden lasten määrää, vain tutuimpien. Yksittäisiä lasten hauskoja tai huonoja tilanteita ehkä kerrotaan, mutta ei laajemmin.

Mikä on tärkein ohje, jonka antaisit uudelle isälle koskien työn ja perheen yhteen sovittamista?

Suosittelen isyysloman pitämistä ehdottomasti. Sen lisäksi että voi rauhassa tutustua uuteen perheenjäseneen, on erittäin suotavaa lapsen äidin kannalta saada apuja uuteen tilanteeseen. Jos äiti kuitenkin voi ja jaksaa hyvin, ei välttämättä ollenkaan huono vaihtoehto ole pitää isyysloma hieman myöhemmin. Alkuunhan vauvat pääsääntöisesti vain nukkuu, siinä ei isät kovinkaan paljon voi tehdä. Tietenkin jos perheessä on ennestään jo lapsia, niin monihan ihan syystäkin jää heti kotiin auttelemaan.